Jäsenhuone|TyöhuoneSeurassa tapahtunutta ym...

Poliisin_yhtenäistämisohje

6.10.2022

Julkaisuajankohta 1.8.2022 klo 9.19 Poliisihallinnossa on elokuun alusta tullut voimaan uusi Ampuma-aselupakäytäntöjen yhtenäistäminen -ohje, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa poliisilaitosten käytäntöjä aselupa-asioissa. Valtaosa aseluvan hakijoista saa asiassaan myönteisen päätöksen. Toisinaan kuitenkin on tarpeen tehdä kielteinen päätös, liittää myönnettävään lupaan ehtoja tai peruuttaa olemassa oleva aselupa. – Ohje on tarkoitettu ensisijaisesti aselupa-asioissa tehtävän harkinnan tueksi silloin, kun harkitaan mahdollisen kielteisen päätöksen tekemistä tai olemassa olevien aselupien peruuttamista, ylitarkastaja Tarja Ranta Poliisihallituksesta sanoo. Hänen mukaansa ohjeesta voi olla hyötyä myös aseluvan hankkimista harkitsevalle, jos on esimerkiksi epäilystä siitä, onko omissa taustoissa olevat teot mahdollisesti esteenä luvan myöntämiselle. Ohjeessa on esimerkinomaisesti listattuna sellaisia ampuma-aseita, joiden ainakin katsotaan soveltuvan hyvin ampuma-aselain mukaisiin hyväksyttäviin käyttötarkoituksiin. Ohjeen liitteissä taas listataan tyypillisiä tekoja – rikoksia, rikkomuksia, epätoivottavaa käyttäytymistä – joilla voi olla vaikutusta luvan saamiseen tai sen peruuttamiseen. Julkisesti nähtävillä olevan ohjeen toivotaan näin myös osaltaan lisäävän poliisin aselupaharkinnan läpinäkyvyyttä. Ranta korostaa, että kyseessä on ampuma-aselain soveltamisohje eikä säädös. – Ampuma-aselaki ja -asetus ovat ohjeen yläpuolella, joten ohjeesta on perustellusta syystä mahdollista poiketa lain ja asetuksen mukaisesti.

 

Käyttötarkoituksen osoittaminen

Lupaharkinnan periaatteena tulee olla se, että lajinmukainen ampumaurheilun harrastaminen edellyttää hakijalta tosiasiallisia mahdollisuuksia harrastaa lajia. Lajin vähimmäistulkinta on se, että lajilla on olemassa kirjalliset suomenkieliset säännöt ja että sitä ylipäätään harrastetaan jossain rekisteröidyssä ampumaseurassa. Esimerkiksi Practical-ammunnan harrastaminen on vaikeaa, jos hakijan asuinpaikkakunnalla tai kohtuullisena pidettävän matkan päässä ei ole sellaista ampumaseuraa, jossa lajia harrastetaan. Tällaisessa tapauksessa lupaviranomaisen on erityisen tarkasti selvitettävä hakijalta, missä ja miten hän harrastaa lajinomaista ammuntaa.

 

Satunnaista maaliin ammuntaa ei pidetä ampumaharrastuksena. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että jyrkkä tulkinta siitä, että hakijan olisi aina harrastettava lajinmukaista ammuntaa ampumaseurassa tai muiden kanssa, ei voi olla oikea. Arvioitaessa ammunnan sidonnaisuutta harrastuspaikkaan on tässäkin syytä lähestyä asiaa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvan riskin kannalta: mitä suuremman riskin ase ja sen omistaja muodostavat, sitä enemmän tulee luvanhakijan kyetä osoittamaan hallitsevansa riskiä. Eräs näistä keinoista on harrastaminen ampumaseurassa.
Lisäksi vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvä harjoittelu esim. reserviläisjärjestöjen ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen piirissä säännöllisesti ja tavoitteellisesti osoittaa selvää ampumaharrastusta. Luvanhakijan osoittama näyttö on aina keskeisessä roolissa ampumaharrastusta arvioitaessa.

 

Metsästysharrastuksen osoittamisen vähimmäisvaatimus on voimassa oleva metsästyskortti, joka voi olla myös sähköinen. Metsästysperusteella aselupaa hakevan tulee myös pystyä tarkentamaan hakemuksessaan, mitä riistaa ja missä hän aikoo hankittavalla aseella metsästää. Esimerkiksi pelkkä yleinen toteamus "pienriistaa valtion mailla" on liian ylimalkainen.